Armoton vitutus...

Törmättyäni eilen TAAS ilmiöön, johon tunnun nykyisin törmääväni joka jumalan ilta (vedät kaksin käsin kaikkea hyvää ja lihottavaa naamariin) teet jälleen kerran pyhän valan paremmasta huomisesta, siitä miten tilanteen ON muututtava. Suurin piirtein itket henkistä pahoinvointia miehen olkaa vasten, miten sinusta ei taaskaan ole mihinkään.... pään sisällä huutaa ilkkuva ääni LUUSERIA.
Päätin, että en ole niin surkea. En ole niin selkärangaton kun mitä olen itseni antanu nyt luvan uskoa.
Olen onnistunut ennen ja onnistun nytkin.
Ennen se tapahtui kaloreita laskemalla.
Se on sitä orjallista joka suupalan punnitsemista, mutta se on sen väärtti. Ainakin siihen asti kunnes oppi on taas iskostettu päähän, että ei kalorittomia ruokia ole olemassakaan.
Latasin näin alkuun kolmeksi kuukaudeksi aikaa sulamo.fi sivustolle. Marssin heti aamutuimasta ostaan kaupasta uudet patterit ruoka vaakaan ja orjentaudun siihen, että se herkuttelu on VAIN joka toinen viikko yhtenä iltana. Vaikkapa joka toinen perjantai tai lauantai.

Kirjoitin vihkoon ylös tavoitteista.
Siitä, miten haluan yhteensä pudottaa -25kg elopainoa pois.
Miten toivon, että 20.10 mennessä ensimmäiset -10kg olisi pudotettu. Jouluaattoon mennessä -15kg.
Haluan edetä suhteellisen rauhassa, mutta silti huomata, että edistystä tapahtuu joka viikko.

Haluaisin uusia kuntosalikortin, mutta olen TOSI huono menemään sinne yksin.
Johtuuko kaikki siitä, että itsetunto on jo niin huono... Sitä häpeää ajatellakin itsensä rehkimässä kilojen kera naamapunasena timmien salineitojen keskellä... 

google

 Joka tapauksessa tänä aamuna enemmän kuin koskaan aiempina aamuina mulla on vakaa usko itseeni. Siihen että onnistun kyllä.
Vituttaahan se päivä toisensa jälkeen tehdä saman tyylisiä lupauksia ja pettyä seuraavana aamuna, mutta
nyt jumankauta ei periksi anneta.
Jatkossa luvassa miinus kiloja, treeniä ja tarkempaa ruokavaliota!

Ei FITness vaan FATness...

Tänään astuessani puntarille kuukausien mässäilyjen tulos näkyi inhottavana lukuna vaa'alla.
Jälleen aletaan hätyytellä 90kg:n rajaa ja se totisesti on liikaa ihan kelle tahansa, mulle kuitenkin eritoten.
89kg! 168cm ja 89kg....
Ei siinä itku ollut kaukana,
mutta tutkin, että tilanne vaatii nyt lujia otteita eikä se itku mihinkään auta.
Jotain on tehtävä! Helvetti soikoon!

Päätin ensi töikseni piilottaa puntarin kuukaudeksi pois silmistäni,
se jos mikä pilaa kaikki ryhdistäytymisen hyvät alut jos luvut ei päivä toisensa jälkeen HETI silmää miellytä.
Suuri kompastuskivi viime kuukausien yrityksissä on ollut juurikin tuo, että olen hyppinyt vaa'alla joka jumalan aamu... joskus iltakin...
Sulkenut silmiä ja miettinyt, että HELVETTI... MUUTU NYT LUKU, MUUTU!! ALASPÄIN!
No ei se mihinkään ole muuttunut. Mitä tuota sitten edes yrittää?
Suklaata kitusiin ja taas on paska olo. Saamaton olo.

Älkää välittäkö seuraavien kuvien paskasesta peilistä... Kolme lasta ja lämmäys taulu. Ei se vaan puhtaana pysy...
(Muutenkaan seuraavat kuvat ei sovi herkille katsojille...)

Karua, mutta en ole raskaana....

Ahistusta....

Kyllä se sydäntä riipaisee katsoa näin täydellistä nais vartaloa...
----> Ei FITness vaan FATness tyyppiä!

Ehkä pienesti lohduttaa ajatus, että näin ei tarvi jatkua. Tiukka ote ja onnistun kyllä pudottamaan painoani.

Eniten minua kuitenkin surettaa ihmiset jotka ovat kärkkäitä huomauttelemaan levinneestä perseestä, lihomisesta tai vaihtoehtoisesti vittuilusta siinä mielessä, että "Mulla on kyllä paino pysynyt kun olen pudottanut kiloja, syönkin nyt niin niukasti, että..."
Tai tyyliin "Paljonko sulla on tullu kiloja takaisin..."
Tässä yhteydessä lienee syytä kertoa, että pudotin syyskuu 2013- Helmikuu 2014 välisenä aikana -20kg.
LIKI JOKAINEN KILO ON TULLUT TAKAISIN! + 15kg!
Tämän vuoksi ihmiset on kärkkäitä huomauttelemaan. Olenhan saanut nyt epäonnistujan leiman otsaani.
Yritän antaa olla sen häiritsemättä minua ja tsempata itseni uuteen sinniin ja sisuun.

Näillä eväillä tie kevyempään kroppaan?

Toivon, että blogini löytää lukijoita, vaikkakin haluan näin alkuun pysyä ihan anonyymina kirjoittajana.
Olkoon tämä julkinen päiväkirja itselleni.